Tutustumiskierros talliin
Ränsistyneen hökkelin ja rapistuneen punaisen maalin alta paljastuu sisältä hyvin siisti ja moderni talli. Rakennuksen ulkonäöstä voisi päätellä sen olleen autiona monen monta vuotta. Paikallaan se on seissyt jo muutaman vuosikymmenen, eikä sen ulkonäköön ole vuosiin tuhlattu rahaa ja vain sisätila on remontoitu. Tallin omistajan Sanin miehen (Jake) mielestä tallin voisi edes maalata uudelleen, mutta itsepäisen naisen mielestä se vain näyttää kotoisalta ja lämpimältä. Jake kuitenkin pelkää tallin romahtavan jonain tuulisena päivänä.
Sisältä talli näyttää myös kotoisalta, mutta ripaisuuden modernisuutta tuo koristeltu kivilattia sekä kaarevat ja huolitellut karsinan ovet liukuominaisuuksineen. Karsinoiden koosta ei ole tingitty ja käytävästäkin on tehty leveä tammoja sekä niiden varsoja silmällä pitäen. Karsinoiden ovissa olevat suuret kurkistusaukot saa tarvittaessa kiinni, joten koko tallin asukkaiden syyttävien katseiden alla ei tarvitse hevosta hoitaa.Kaikki karsinat on tehty kestäviksi, mutta perältä löytyy myös muutama muita vahvempi karsina tallin villejä oreja varten. Talli onkin yllättävän suuri kooltaan, kun ottaa huomioon siellä olevan vain kymmenen karsinaa. Sani kyllä on kovasti suunnittelemassa uutta lisäosaa, mutta Jake on yrittänyt pitkittää projektia viimeiseen asti. Hänen mielestään hevosia on jo nyt aivan liikaa.
Tallista löytyy karsinoiden lisäksi satulahuone ja pikkuruinen rehula. Satulahuone on tilava, ja sieltä löytyy paikat jokaiselle satulalle ja suitselle. Muodoltaan huone on melko suorakulmainen, se on pitkä, muttei kovin leveä. Kaikki satulat mahtuvatkin vierekkäin seinustalle, niiden alapuolella on saman hevosen suitset ja suitsien alapuolella vielä edelleen saman hevosen harjat. Monella kisahevosella on vielä satula satulan yllä. Lyhyiden ihmisten unelma satulahuone se ei todellakaan ole. Sinne onkin tuotu pieni jakkara ilahduttamaan ja helpottamaan heidän elämäänsä. Kaikki eivät kuitenkaan huteran jakkaran päälle uskalla kiivetä..
Rehula on samantyyppinen kuin satulahuone, mutta sinne ei kovin montaa ihmistä sisään mahdu. Se on ehkä tallin ahtain paikka, ja siellä on yhtä sekaista kuin Sanin kodissa. Eli siivousfriikki tai perfektionisti saisi kyllä takuuvarman hermoromahduksen. Seinuistoilla on rehusäkkejä (joista saa uudemmat ihmiset aina tihrustaa mitä niissä on sisällä), hevosten ruokintaämpärit milloin missäkin, kuivaustelineessä olevia loimia sekä hyllyt notkollaan tavaraa. Tämän takia kovin monet eivät suostu hevosia ruokkimaan. Kyllähän muutamat ovat yrittäneet paikkaa siivota, mutta se on aina muutaman päivän kuluttua taas aivan sekaisin.
Yksityistalli ja hevostalli ovat melkein täysin identtiset ponitallin kanssa. Niissä on vain siistimpi ja uudempi ulkomuoto, sekä satulahuone ja rehula ovat tilavammat. Yksityistallista löytyy myös hevosten omistajille pieni oleskelutupa.
Sisältä talli näyttää myös kotoisalta, mutta ripaisuuden modernisuutta tuo koristeltu kivilattia sekä kaarevat ja huolitellut karsinan ovet liukuominaisuuksineen. Karsinoiden koosta ei ole tingitty ja käytävästäkin on tehty leveä tammoja sekä niiden varsoja silmällä pitäen. Karsinoiden ovissa olevat suuret kurkistusaukot saa tarvittaessa kiinni, joten koko tallin asukkaiden syyttävien katseiden alla ei tarvitse hevosta hoitaa.Kaikki karsinat on tehty kestäviksi, mutta perältä löytyy myös muutama muita vahvempi karsina tallin villejä oreja varten. Talli onkin yllättävän suuri kooltaan, kun ottaa huomioon siellä olevan vain kymmenen karsinaa. Sani kyllä on kovasti suunnittelemassa uutta lisäosaa, mutta Jake on yrittänyt pitkittää projektia viimeiseen asti. Hänen mielestään hevosia on jo nyt aivan liikaa.
Tallista löytyy karsinoiden lisäksi satulahuone ja pikkuruinen rehula. Satulahuone on tilava, ja sieltä löytyy paikat jokaiselle satulalle ja suitselle. Muodoltaan huone on melko suorakulmainen, se on pitkä, muttei kovin leveä. Kaikki satulat mahtuvatkin vierekkäin seinustalle, niiden alapuolella on saman hevosen suitset ja suitsien alapuolella vielä edelleen saman hevosen harjat. Monella kisahevosella on vielä satula satulan yllä. Lyhyiden ihmisten unelma satulahuone se ei todellakaan ole. Sinne onkin tuotu pieni jakkara ilahduttamaan ja helpottamaan heidän elämäänsä. Kaikki eivät kuitenkaan huteran jakkaran päälle uskalla kiivetä..
Rehula on samantyyppinen kuin satulahuone, mutta sinne ei kovin montaa ihmistä sisään mahdu. Se on ehkä tallin ahtain paikka, ja siellä on yhtä sekaista kuin Sanin kodissa. Eli siivousfriikki tai perfektionisti saisi kyllä takuuvarman hermoromahduksen. Seinuistoilla on rehusäkkejä (joista saa uudemmat ihmiset aina tihrustaa mitä niissä on sisällä), hevosten ruokintaämpärit milloin missäkin, kuivaustelineessä olevia loimia sekä hyllyt notkollaan tavaraa. Tämän takia kovin monet eivät suostu hevosia ruokkimaan. Kyllähän muutamat ovat yrittäneet paikkaa siivota, mutta se on aina muutaman päivän kuluttua taas aivan sekaisin.
Yksityistalli ja hevostalli ovat melkein täysin identtiset ponitallin kanssa. Niissä on vain siistimpi ja uudempi ulkomuoto, sekä satulahuone ja rehula ovat tilavammat. Yksityistallista löytyy myös hevosten omistajille pieni oleskelutupa.
Kurkistus ulos
Tallin vasemmalta puolelta löytyy suuri hiekkapohjainen kenttä korkeilla aidoilla varustettuna. Sieltä ovat hevoset meinanneet niin monta kertaa tulla yli, että lopulta Sani päätti rakentaa oikeasti korkean puuaidan. Se on myös tähän asti vaikuttanut aika lujalta ja kestävältä. Ei se ainakaan rikki ole mennyt sitä päin paiskautuvista ratsastajista...vielä... Kenttä on todella suuri, ja siellä mahtuu helposti menemään useampi ratsukko. Harvoin siellä kuitenkaan kahta hevosta enempää on. Kentän vieressä on pieni katos, josta löytyy monipuolisesti erilaisia esteitä, niin tavallisia ristikoita kuin hurjia muureja ja vesiesteitä. Kisoja pidetään tilalla melko vähän, joten ainakaan vielä ei Sani ole viitsinyt mitään suurempaa katsomoa rakentaa.
Raikuluoko sijaitsee Texasin länsiosissa melko etelässä, joten siellä on hyvin kuivaa ja lämmintä ympäri vuoden. Tämän takia tilalle ei ole rakennettu maneesia. Suunnitteilla on kyllä hieman ollut suuri ratsastuskatos. Tätä hanketta ei kuitenkaan vielä ole alettu sen tarkemmin rakentamaaan ja miettimään.
Laitumia ja tarhoja tilalta löytyy vaikka muille jakaa. Läheltä tallia löytyy myös tilava pihatto, jossa yleensä on orivarsoja, nuoria tai muuten hevosia jotka eivät ole päivittäisessä käytössä. Pihaton saa tarvittaessa jaettua näppärästi puoliksi, joten siellä voi oleskella tammat ja oriit samaan aikaan. Myös kentän mukaan tarhojen aidat ovat todella korkeita. Lankut ovat vahvasta puusta ja niiden välissä kiertää sähkölanka. Monet hevoset ovat yrittäneet karata vapauteen, mutta vain harvat ovat selvittäneet tiensä ulos. Kauimmaisille laitumille on yli kilometrin matka, mutta niissä on harvoin aktiivisessa käytössä olevia hevosia, usein niissä ei itseasiassa ole ketään.. Lämpimän ilmaston takia, meillä hevoset ovat tavallaan kesälaitumilla koko vuoden. Ja laitumet ovat todella suuret. Tämä jos jokin tuottaa hieman harmaita hiuksia jokaiselle, joka yrittää hevosia pyydystää. Siksi kannattaakin aina ottaa kauraämpäri mukaan.
Raikuluoko sijaitsee Texasin länsiosissa melko etelässä, joten siellä on hyvin kuivaa ja lämmintä ympäri vuoden. Tämän takia tilalle ei ole rakennettu maneesia. Suunnitteilla on kyllä hieman ollut suuri ratsastuskatos. Tätä hanketta ei kuitenkaan vielä ole alettu sen tarkemmin rakentamaaan ja miettimään.
Laitumia ja tarhoja tilalta löytyy vaikka muille jakaa. Läheltä tallia löytyy myös tilava pihatto, jossa yleensä on orivarsoja, nuoria tai muuten hevosia jotka eivät ole päivittäisessä käytössä. Pihaton saa tarvittaessa jaettua näppärästi puoliksi, joten siellä voi oleskella tammat ja oriit samaan aikaan. Myös kentän mukaan tarhojen aidat ovat todella korkeita. Lankut ovat vahvasta puusta ja niiden välissä kiertää sähkölanka. Monet hevoset ovat yrittäneet karata vapauteen, mutta vain harvat ovat selvittäneet tiensä ulos. Kauimmaisille laitumille on yli kilometrin matka, mutta niissä on harvoin aktiivisessa käytössä olevia hevosia, usein niissä ei itseasiassa ole ketään.. Lämpimän ilmaston takia, meillä hevoset ovat tavallaan kesälaitumilla koko vuoden. Ja laitumet ovat todella suuret. Tämä jos jokin tuottaa hieman harmaita hiuksia jokaiselle, joka yrittää hevosia pyydystää. Siksi kannattaakin aina ottaa kauraämpäri mukaan.
Vilkaisu perhealbumiin
Tallin omistaja Sanni Hasting eli Sani on kotoisin Suomesta. Hänen isänsä juuret ovat kuitenkin lähtöisin Japanista, jonka takia nainen omaa pieniä aasialaisia piirteitä. Ikää löytyy 28 vuotta. Jenkkeihin neitokainen muutti jo 17 vuotiaana. Hän halusi karistaa pikkumaan pölyt jaloistaan ja menestyä mallina. Eihän sitä menestystä kuitenkaan tullut koulutuksista huolimatta. 22 vuotiaana hän tapasi nykyisen miehensä Jake Hastingin ja lähtikin nopeasti vieraan miehen mukaan. Pariskunta eteni hyvin pian naimisiin ja jo kolmen vuoden seurustelun jälkeen he astelivat alttarille. Sitä ennen Sani tuli raskaaksi ja sai ensimmäisen lapsensa Emilyn 24 vuotiaana. Vain viikko ennen naisen 28 vuotis syntymäpäivää, hän sai toisen lapsensa Kristenin.
Luonteeltaan Sani on iloinen ja ystävällinen nainen. Ei pelkää juurikaan mitää ja rakastaa koko sydämmestään musiikkia. Niimpä tallissa soi aina milloin mikäkin artisti, yleensä äänenvoimakkuus onneksi pysyy melko sopivana. Mallin vartalon omaavaa neiti rakastaa urheilua ja käy melkein joka päivä ainakin viiden kilometrin juoksulenkillä. Usein käy aikaisin aamulla tai myöhään illalla vielä treenamassa salilla. Miten nyt tallikiireiltään ehtii. Sani tulee loistavasti toimeen hankalien hevosten kanssa. Naisella on niin sanottu pakkomielle vaikeisiin hevosiin ja montaa pullaponia ei sen takia tallissa ole. Kisaa aktiivisesti hevosten kanssa niin este- kuin koulukisoissakin. Valjakkoakin hän osaa ajaa, mutta harvoin hän siinä lajissa kilpailee. Tallilla 170cm pitkä tyttö kulkee yleensä lauleskellen minishortseissa ja tuubitopissa. Hän ei aina kuvaa tyypillistä tallinomistajaa, mutta hoitaa silti hommansa todella hyvin. Sani on melko äänekästä seuraa, kun sille päälle sattuu.
Luonteeltaan Sani on iloinen ja ystävällinen nainen. Ei pelkää juurikaan mitää ja rakastaa koko sydämmestään musiikkia. Niimpä tallissa soi aina milloin mikäkin artisti, yleensä äänenvoimakkuus onneksi pysyy melko sopivana. Mallin vartalon omaavaa neiti rakastaa urheilua ja käy melkein joka päivä ainakin viiden kilometrin juoksulenkillä. Usein käy aikaisin aamulla tai myöhään illalla vielä treenamassa salilla. Miten nyt tallikiireiltään ehtii. Sani tulee loistavasti toimeen hankalien hevosten kanssa. Naisella on niin sanottu pakkomielle vaikeisiin hevosiin ja montaa pullaponia ei sen takia tallissa ole. Kisaa aktiivisesti hevosten kanssa niin este- kuin koulukisoissakin. Valjakkoakin hän osaa ajaa, mutta harvoin hän siinä lajissa kilpailee. Tallilla 170cm pitkä tyttö kulkee yleensä lauleskellen minishortseissa ja tuubitopissa. Hän ei aina kuvaa tyypillistä tallinomistajaa, mutta hoitaa silti hommansa todella hyvin. Sani on melko äänekästä seuraa, kun sille päälle sattuu.
Sanin ikioma orjapiiskuri Susan Williams on ollut mukana tallin toiminnassa sen alusta saakka. Reipas 22 vuotias tyttö on kestänyt Sanin pahimmatkin oikut ja sinnitellyt mukana. Joskus hänet saattaa bongata jupisemasta hävyttömyyksiä tallin omistajasta hevosille. Heillä on nimittäin erimielisyyksiä miltei joka päivä. Susanin on kuitenkin pitänyt tallilla rakkaus hevosiin. Hän on kiertänyt läpi kaikki kaupungin tallit, muttei ole ikinä kiintynyt paikkaan kunnolla. Raikuluokoon hän sen sijaa kiintyi saman tien. Monet ihmettelemät miten hän jaksaa vuodesta toiseen olla siellä.
Luonteeltaan Susan on rauhallinen ja hieman ujo. Varsinkin uusien ihmisten kesken. Nykyisen tutun oman rakkaan tallipiirin kanssa hän osaa olla jo rento, eikä mieti enää ulkonäöstään ja sanomisistaan paljon mitään. Tytön näkee tallilla usein puolipitkissä lökäreissä, rikkinäisissä tennareissa ja löysässä topissa. Ruskeat hiukset ovat yleensä sotkuisella ponnarilla tai vain auki. Kuulokkeet päässä heiluvan tytön bongaa varmimmin ratsastamasta hevosia tai siivoammasta karsinoita. Tallille nainen ottaa melkein aina mukaansa pienen mäyräkoiransa Disneyn.
Luonteeltaan Susan on rauhallinen ja hieman ujo. Varsinkin uusien ihmisten kesken. Nykyisen tutun oman rakkaan tallipiirin kanssa hän osaa olla jo rento, eikä mieti enää ulkonäöstään ja sanomisistaan paljon mitään. Tytön näkee tallilla usein puolipitkissä lökäreissä, rikkinäisissä tennareissa ja löysässä topissa. Ruskeat hiukset ovat yleensä sotkuisella ponnarilla tai vain auki. Kuulokkeet päässä heiluvan tytön bongaa varmimmin ratsastamasta hevosia tai siivoammasta karsinoita. Tallille nainen ottaa melkein aina mukaansa pienen mäyräkoiransa Disneyn.